SUOMENLAPINKOIRAN ROTUMÄÄRITELMÄ
Käyttötarkoitus:
Alunperin porohoitotyössä käytetty paimen- ja vahtikoira.
Lyhyt historiaosuus:
Saamelaiset ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosissa. Näiden koirien perusteella Suomen Kennelklubi hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäiset rotumerkit vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967. Rodun tyyppi ja rotukuva alkoivat selkiytyä 1970-luvulla Rotumääritelmää on täsmennetty useita kertoja. Rodun nimi muutettiin suomenlapinkoiraksi vuonna 1993. Rotukuva on vakiintunut nopeasti ja nykyisin rotu on suosittu pääasiassa koti- ja harrastuskoirana koko Suomessa.
Yleisvaikutelma:
Keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen, korkeuttaan hieman pidempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen pystykorvainen koira.
Tärkeitä mittasuhteita:
Rinnan syvyys on hieman pienempi kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono on hieman kalloa lyhyempi. Kallo on hieman leveyttään pitempi, syvyys sama kuin leveys.
Käyttäytyminen/luonne:
Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen.
Pää:
Voimakaspiirteinen, verrattain leveä.
Kallo-osa:
Leveä, päälaki hieman kaartuva. Otsa on melko kaartuva, Selvästi havaittava otsauurre.
Otsapenger:
Selvä.
Posket:
Poskikaaret selvät.
Kuono-osa:
Voimakas, leveä ja suora; sekä päältä että sivuilta katsottuna tasaisesti, mutta vain hieman kapeneva.
Kirsu:
Mieluimmin musta, kuitenkin karvapeitteeseen sopiva.
Huulet:
Tiiviit.
Leuat/Hampaat/Purenta:
Leuat voimakkaat. Leikkaava purenta. Normaali hammaskaavio.
Silmät:
Tummanruskeat, kuitenkin karvapeitteen väriin sopivat, soikeat. Ilme on pehmeä ja ystävällinen.
Korvat:
Keskikokoiset, pystyt tai taittokorvat, verrattain etäällä toisistaan, tyvestä melko leveät, kolmion muotoiset ja varsin liikkuvaiset.
RUNKO
Säkä:
Lihaksikas ja leveä, hieman erottuva.
Selkä:
Vahva ja suora.
Lanne:
Lyhyt ja lihaksikas.
Lantio:
Keskipitkä ja hyvin kehittynyt, vain hieman viisto.
Rintakehä:
Syvä, pitkähkö, lähes kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei kovin leveä. Kylkiluut ovat hieman kaarevat, eturinta on selvä, ei kovin voimakas.
Alalinja ja vatsa:
Vatsaviiva loivasti kohoava.
Häntä:
Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koukku. Koiran liikkuessa häntä on selän päälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva.
Eturaajat:
Yleisvaikutelma:
Vahvaluustoiset, voimakkaat, edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Lavat:
Hieman viistot.
Olkavarret:
Saman pituiset kuin lavat. Lavan ja olkavarren välinen kulma on melko avoin.
Kyynärpäät:
Hieman rintakehän alareunan alapuolella, suoraan taakse suuntautuneet.
Ranteet:
Joustavat.
Välikämmenet:
Keskipitkät.
Käpälät:
Korkeahkot, pikemminkin soikeat kuin pyöreät, tiheän karvan peittämät. Päkiät ovat kimmoisat ja sivulta tiheän karvan suojaamat.
Takaraajat:
Yleisvaikutelma:
Vahvaluustoiset, voimakkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Kulmaukset ovat selvät, mutta eivät kovin voimakkaat.
Reidet:
Keskipitkät, leveähköt ja vahvalihaksiset.
Polvet:
Eteenpäin suuntautuneet, polvikulma on melko selvä.
Sääret:
Suhteellisen pitkät ja jäntevät.
Kintereet:
Kohtuullisen matalat. Kinnerkulma on selvä, mutta ei kovin voimakas.
Välijalat:
Lyhyehköt ja voimakkaat. Pystyasentoiset.
Käpälät:
Samanlaiset kuin etukäpälät.
Liikkeet:
Vaivattomat. Vaihtaa melko herkästi ravin laukaksi, joka on mieluisa liikuntamuoto. Raajojen liike on yhdensuuntaista. Työskennellessään suomenlapinkoira on ketterä ja nopea.
Nahka:
Kauttaaltaan tiivis ja poimuton.
KARVAPEITE
Runsasta, varsinkin uroksilla selvä kaulus. Peitinkarva pitkää, suoraa ja karkeata. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyempää. Pehmeää ja tiheää pohjavillaa on oltava runsaasti.
Väri:
Kaikki värit ovat sallittuja. Yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa ja hännässä.
Koko:
Ihannesäkäkorkeus uroksilla 49 cm, nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama + 3 cm. Tyyppi on tärkeämpi kuin koko.
Virheet:
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Puutteellinen sukupuolileima
Kevyt pää
Puutteellinen otsapenger
Luppakorvat
Liian voimakkaat tai suorat takaraajojen kulmaukset
Jatkuvasti selkälinjan alapuolella kannettu häntä
Pohjavillan puute
Makaava karvapeite
Kihara karvapeite
Yleisvärin epäselvyys
Hylkäävät virheet:
Ylä- tai alapurenta
nikamavika hännässä
Vihaisuus
sairaalloiset piirteet; epätyypillisyys ja epänormaalit piirteet.
Shelttipentuopas löytyy täältä
www.shetlanninlammaskoirat.fi/files/1913/7586/7710/shelttipentuopas-web.pdf